VÄRIÄ ELÄMÄÄN

Olen saanut väriä elämäänI sekä aineellisesti, että aineettomasti. Aineellista puolta ajatellen se tarkoittaa sitä, että kotiimme on hankittu pieniä mukavia uusia juttuja. Piristäviä sekä lämpöisiä värejä syksyyn ja talveen. Aineettomalla puolella taas takana on rattoisa viikonvaihde ystävien kanssa Tahkolla.

Kotini alkoi näyttäytymään näin syksynkorvalla jotenkin hyvin vaalean-, haalean- pelkistetyltä. Muutama viikko sitten osui Deco Storessa silmiini kangas, jonka saatoin nähdä heti uutena väripilkkuna olohuoneemme sivuikkunoissa.

Ja siellä ne nyt sitten ovat. Punaiset sivuverhot, jotka toivat heti omanlaistaan särmää huoneeseen. Kyytipojaksi vielä kaksi uutta sisustustyynyä ja jo vain - ei ole haaleudesta ja vaaleudesta tietoakaan.

Jos ei tämä puoli miellytä silmää niin voin kääntää toisen puolen esiin....

Näin tulee vaihtelua olohuoneen tunnelmaan aika pienellä tempulla. Toinen tyynynpäällinen toimii samalla periaatteella.

Mikäli sattuisi käymään niin, että hurahdan pinkkiin sisustusmielessä, niin yläpuolella olevassa tyynyliinassa on pinkkiä vain pienoinen ripaus, mutta tässä alemmassa jo aimoannos enemmän.

 

Tämä alkaa olla jo sitä aikaa kun tekee mieli sytytellä kynttilöitä. Ihastui tuohon kuviointiin ja tietenkin myös väriin.

 

Viikonloppu Tahkolla oli todella mukavaa vaihtelua ja sää suosi lauantaista golf-kierrosta mukavassa seurassa. Osallistuimme ystäväpariskunnan kanssa siellä järjestettyy parikilpailuun. Meillä ei menestystä ollut, kun sorruimme virheisiin viimeisellä reiällä, mutta ystävämme pääsivät pokkaamaan toisen palkinnon. Kilpailumaksuun sisältyi buffeeillallinen El Monte ravintolassa ja olipa siellä ns. "suunmukaista" ruokaa.  Suosittelen lämpimästi.

Nuo ruusut sain ystäviltä, kun lauantaina  kilisteltiin syntymäpäiväni kunniaksi. Seurustelua, saunomista, hyvää ruokaa ja hauskaa tekemistä kauniissa maisemissa.....mukavia muistoja....

Ikeasta tarttui mukaan vähän muutakin, kuin tuo kynttilä, mutta tehtäköön siitä oma juttunsa joskus myöhemmin.

                                        Mukavia muistoja ja piristystä arkeen - teille kaikille !

                                                                           TUIRE

VIRTAPIIKKI

Saan onnitella itseäni, sillä parin edellisen päivän kuluessa olen saanut paljon aikaan. Eilen pesin useita koneellisia pyykkiä ja pari mattoakin pesuhuoneen lattialla. Istutin syksyisia kukkia, Kanervia ja Syklaameja sekä aloittelin vaatekaapien perkaamisen.

Nyt karsin vaatevarastoa raskaalla kädellä. Olin tässä hiljattain lukenut jostakin siitä, kuinka turhasta tavarasta luopuminen puhditaa paitsi "nurkat" niin myös oman mielen. Se on totta. Vinkkinä oli, että  lopeta hetkeksi pyykinpesu ja käytä vain niitä vaatteita, jotka miellyttävät ja joissa on mukava olla. Kun sitten nämä kaikkein omimmilta tuntuvat vaatekappaleet ovat kaikki pyykissä ja kaapit pursuilevat yhä tavaraa, mutta ei ole juuri mitään päälle pantavaa, ovat juuri ne niitä turhakkeita joista on aika luopua.  Nyt on kolme isoa jätesäkkiä lähdössä johonkin suuntaan. Kylläpä tuntuukin hyvälle.

 

  Eilinen aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Siitäpä sen mattojen pesu inspiksenkin sain. Ajattelin, että raikkaassa syystuulessa kuivavat pian ja saan ne jo tänään lattialle siivouksen päätteeksi. Tiirailin illalla säätietoa ja päätin jättä ne yöksi ulos. Heräsin aamulla kohinaan. Nukumme vielä makuuhuoneen ikkuna raollaan ja tajuntaani hiipi, että siellähän sataa. Pomppasin sängystä, kuin ohjus ja ryntäsin pelastamaan, mitä pelastettavissa oli. Malù ja Heta säntäsivät perääni  ihmeissään. Eipä ollut matoista lattialle vielä tänään. Kuivattelu jatkuu nyt sisätiloissa, joten huomenna sitten.

 

 

 

Aamuisilla metsälenkeillä koirien kanssa olen kantanut mukanani kännykkää, jotta saan ottaa kuvia. Olen toivonut, että kohtaisin sen saman näyn, kuin muutama vuosi sitten eräänä aamuna näin syyskuussa. Aamu tuolloin oli lämmin ja hieman sumuinen. Sumuverhon läpi saattoi kuitenkin aistia auringon valoa. Tuona aamuna Aittovuori oli kuin satu metsä. Sadat hämähäkit olivat kutoneen seittejään luontoon. KAIKKI näyttivät purjeveneiltä....Tuota hetkeä en ole enää tavoittanut, mutta muita kylläkin. Tuossa yläkuvassa on Malù. Se on mielestäni erittäin hyvin epäonnistunut kuva. Pidän siitä todella paljon.  Hauska juttu, että epäonnistunutkin voi olla onnistunut, kun katsoo tietystä vinkkelistä.

 

 

 

     

Huomenna saan uutta ilmettä olohuoneeseen. Teetin sinne valkoisten verhojen kaveriksi kahdet punaiset sekä väreihin sointuvat sisustustyynyt. Uskon, että tulee näyttämään mukavalta ja raikkaalta. Mukavaa on muutakin tiedossa. Viikonloppa vietetään ystäväpariskunnan seurassa. Golfaten, seurustellen ja varmasti myös yhteistä lomareissua suunnitellen.

 

 

                                           ---------     Tuire ---------

SADONKORJUUN AIKAAN

Vierailin eilen ystävieni luona maalla. Mikäpä olikaan sen mukavampaa, kuin viettää aurinkoista syyspäivää luonnonhelmassa.

Pihamaalla kukat kukkivat kauniisti ja omenapuiden oksat riippuivat raskaina runsaan sadon painosta.


Olimme sopineet tulostani jo edellisellä viikolla, joten aamulla soittelin, että voinko nyt sitten tulla teille tänään niihin "omppuvarkaisiin"...

Minut toivotettiin tervetulleeksi.

Niinpä pakkasin tytöt autoon ja nokka kohti Ruuhimäkeä.


Perillä meitä odotti riehakas vastaanotto, sillä pihamaalla temmelsi neljä neuvokasta sessua.
Kaikki uroksia.


Siinä olikin kaupunkilaistytöt suorastaan helisemässä, kun salskeat urokset piirittivät heitä. Erittäin sinnikkäästi ja vähän joka puolelta...





Lopulta "vanhat" pojat pantiin jäähylle ja vain nuorukaiset jäivät leikkimään Malùn ja Hetan kanssa. Tytöt olivatkin illalla väsyneitä, mutta onnellisia päivän tapahtumista. Olihan se mukavaa heidänkin päästä vaihtamaan kuulumisia lajitovereiden kanssa.




 Kovasti olivat ystäväni maatilallaan uurastaneet sitten viime käynnin. Oli raivattu metsää, valettu lattioita kellarissa ja isännällä oli parhaillaan pihasaunan remontti viittä vailla valmis.

Emäntä oli puolestaan ahkeroinut marjojen kanssa. Hän oli poiminut, perannut ja pakastanut sekä hilloksi keittänyt niin vadelmia, mansikoita kuin mustikoitakin.

Parhaillaan keittiössä kuivatettiin omenoita...hilloa ei oltu vielä tehty, mutta sekin aika koittaa, sillä omenasato on niin runsas.

Sieltä minäkin kaapaasin mukaani kaksi isoa muovikassillista sekä syömäomenoita, että hilloamiseen parhaiten soveltuvaa lajiketta.

En muuten ole aikaisemmin paljon hilloja keitellyt, joten saapa nähdä kuinka onnistun, mutta kertahan tuo on ensimmäinenkin...

Omenapora on nyt hankittu, joten kohta käärin hihat ja ryhdyn hommiin.  




Teimme pienen lenkin metsään ja huomasimme, kuinka sieniä oli alkanut nousta sinne tänne. Pidän itse kovasti sienistä, joten sovimme, että teen uuden reissun lähiaikona ja kerään tätä herkkua talteen. Talonväki itse kun ei sienistä juuri piittaa.

Siinä metsäpolulla astellessamme kysäisin, joko on elo ja olo maalla asumisen suhteen arkipäiväistynyt ?  Onko tunne unelman toteutumisesta haalistunut ?

Vastaus tuli välittömästi. Ei. Ei ole arkipäiväistynyt, eikä haalistunut. Joka aamu mielen valtaa ihana onnen tunne siitä, että saa nousta uuteen päiväänsä siellä ja tehdä niitä asioita, joita on aina halunnutkin tehdä.

On suurta lahjaa saada kokea noin !    




Palasin päivän päätteksi kotiini, kuin joulupukin pajalta. Oli ne kaksi kassillista omenoita, oli ihanan makuisia uusiaperunoita, oli kypsiä, makeita luumuja ja kukkakimppu...

...... Joten tuhannet kiitokset Mäkelän isännälle ja emännälle antoisasta päivästä. Kun talven pimeinä hetkinä lusikoin viilini päälle omenahilloa muistelen tuota päivää ja tiedän varmasti nauttivani lähiruokaa.

P.S.  Nähdään pian uudestaan, kunhan saan vielä hommattua sen sienikirjan.


Omenan tuoksuisin terveisin       -------       TUIRE    ------- 










 

SYYSUNELMIA

Unelmoin pitkästä ja aurinkoisesta syksystä. Kuulaista aamuista ja lempeästi pimenevistä illoista.

Unelmoin upeasta ruskasta, luonnon väriloistosta.

Unelmoin siitä, että uskaltaisin tehdä jotakin  uutta, kokea ennen kokematonta.

Unelmoin virkeydestä, pirteydestä, terveydestä....



Syksyn tuulet ovat aina tuoneet tulleessan tiettyä haikeutta.


On ollut lohdutonta katsoa, kuinka luonto kuolee...kasvit lakastuvat, puut seisovat paikoillaan alastomina, päivät lyhenevät.



 Edessä on pitkä talvi, kylmyys ja kaamos.



MUTTA ENTÄPÄ JOS ......

Onnistuisin pitämään sieluni sopukoissa oven auki kesään !

Muuttaisin asenteita ja ajtuksia. Pitäisin kesän valoisat ajatukset ja toimeliaisuuden.

Tervehtisin syksyä ja talvea, kuin kauan poissa ollutta ystävää. Kutsuisin peremmälle ja ottaisin vastaan uteliaana. Kuuntelisin mitä viestejä se tullessaan tuo.

Tulkoon siis pimeys. Sytytän kynttilät ja viritän takkaan valkeat.
Panen kaamokselle kampoihin. Olen vahvempi kuin se ! 

Tulkoon siis viima ja pakkanen. Panen villasukat jalkaan ja pipon päähän. Otan raittiista ulkoilmasta punaiset posket. Ihailen tuhansia timantteja välkehtivillä hangilla. 

Vilkutan tähdelle kirkkaana pakkasyönä, jollekin erityiselle, joka sieltä minun silmiini kirkkainpana loistaa.


Teen syksylleni suunnitelmia. Kerään kevään ja kesän aikana mieleeni kylvämääni satoa talteen. Opettelen rakastamaan ja vaalimaan arkisia rutiineja, nauttimaan niistä.

Ajatusteni vintille ja kellareihin mahtuu vielä. Osa on kuitenkin jo napattu purkkiin. Kieräytetty kevyesti kiinni, laitettu pitsikoristeinen "paperi"väliin ja kirjoitettu rakastavia, rohkaisevia ja hoitavia etikettejä. Tässä kaikki mitä säilön tältä kesältä. Ja se on paljon se.

Syvän siniselle taivaalle piirtyy suihkukoneen vana,
Minne se vie, en tiedä.
Kuuma kallio lämmittää selkää. ( Anno Domini 2013 )

Kaunista ja onnelista syksyä kaikille.


                                                           Tuire               


 

VIIKON VARRELTA

Kyllä mennä hurahti viikko nopeaan. Maanantaina olimme Vierumäellä golfkisassa. Eipä tarvinnut voittopuheita pitää tai palkintoja pokkailla. Vettä satoi koko päivän ja kaksi ensimmäistä väylää kaatamalla ! Kyllä en tykännyt. Ainut hyöty oli se, että saipahan raitista ilmaa. En olisi taatusti niissä olosuhteissa muuten kävellyt ulkona viittä tuntia ja toistakymmentä kilometriä.

Tiistaina hustasin koti- ja työasioita reilaan. Keskiviikkona suuntasimme mökille. Tytöt nauttivat mökkeilystä täysin siemauksin. Vain se pakollinen automatka on Hetalle painajaismaista. Suunnittelemme lähdön aina siten, että edellisestä ruokailusta on useampi tunti aikaa. Näin saamme lievitettyä matkapahoinvointia edes jollain tavoin. Katsokaapa tuota kärsivää ilmettä.....

Mökillä on kaksi saunaa. Perinteinen suomalainen rantasauna sekä savusauna. Olemme tehneet sen savusaunan lämmittämistä koko kesän... ja niin se vain on jäänyt aina toteuttamatta. Niin myös tällä kertaa. Pointti on siin, että savusaunan lämmitys on usean tunnin projekti. Lämmitys on aloitettava puolilta päivin, jos mielii löylyihin esim. klo 18.

Kiuas on suuri, joten sen lämpenemiseen menee oma aikansa. Tämä saunomismuoto ei sovellu kiireisille. Ei sillä, että mökillä mitään kiirettä olisi, mutta on se vaan niin paljon helpompi polttaa tavallisessa saunassa kaksi pesällistä puita ja hypätä lauteille.

Kiukaan kulmalla kikottaa pariskunta. Ukko ja akka. Jonkinlaisia löylynhekiä kaiketi.

 

 

Lämmityksen aikana saunatila on kirjaimellisesti savunpeitossa. Siksi tuo yläosa on niin tumma, koska puuosat ovat ajansaatossa mustuneet. Kun haluttu lämpötila on saavutettu, heitetään kitkalöylyt ja pyyhitään lauteet noesta. Annetaan vielä hetki levähtää ja ei kun löylyihin.  

 

 

 

 

Nokea laskeutuu alimillekin tasoille sen verran, että on käytännöllistä suosia mustia pesuvateja ja ämpäreitä. Savusaunassa ei ole mitään kuumavesipatoja kiukaan kupeessa. Kesäisinhän siellä vain saunotaankin, joten lopulliset huuhtelut tehdään järvessä, lämpimien vesien aikaan...   Löyly on todella pehmeää ja hiki virtaa. Pitkän saunomisen seurauksena iholle voi jäädä vieno savun tuoksu.

 

 

 

 

Tätä kuunsiltaa ihailimme siis tavallisen saunan terassilta ja totesimme, että niin se jäi savusauna tälläkin kertaa lämmittämättä. Ehkä se tänä syksynä saadaan vielä "tulille".

 

Lauantai aamuna sitten kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kotia kohti. Malù ei haluaisi millään lähteä mökiltä pois. Kun vain huomaa, että lähtöä aletaan tekemään, niin työntyy aina johonkin pusikkoon piiloon. Osaa kyllä maastouttaa itsensä niin ovelasti, että olemme muutaman kerran ihan tosissaa etsineet, missä tämä neiti piileksii.

 

 

 

 

Tässä vielä kuitenkin istua napotti keskellä pihaa, mutta ilme alkoi olla jo aika anova. Tuo vetoava katse kertoo, että ei lähdetä vielä. Eihän ?

 

Eilen vielä matkasimme isolla porukalla illaksi Lahteen, Iso Jano tapahtumaan. Siellä sitten hegailtiin ja kuunneltiin Anssi Kelaa ja J. Karjalaista. Olipas mukava reissu. Aamulla neljältä vasta kotona oltiin. Tytöt ottivat meidät iloisina vastaan. Tatu oli käynyt illalla heitä ulkoiluttamassa ja katsomassa, että kaikki on hyvin. Olivat varmaan vahtineet koko yön, sillä nukkuivat aamulla kymmeneen asti.  

 

Tänä viikonloppuna on kaikissa golfseuroissa kisattu seuran mestaruuksista. Täällä yksi ylpeä äiti saa paukutella henkseleitään. Tatu voitti ylivoimaisesti ( 20:llä lyönnillä ) JyväsGolfin mestaruuden. Joten taidanpa lähteä juomaan mitalli kahvit. Onnea lapseni.

 

Kesä tuntuu vain pitävän pintansa. Ensi viikkokin näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä. IHANAA !

 

Mukavaa sunnuntai ehtoota kaikille.

 

-------  Tuire  ------  

AAMULENKKI

Olen nyt kahtena aamuna peräkkäin käynyt koirien kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Ennen Hetan tuloa se oli meille Malùn kanssa joka aamuinen juttu. Nämä kaksi naista ovat energiansa suhteen melko erilaisia. Malù jaksaa painaltaa pitkin mättäikköjä, tutkia kaikki kivenkolot ja juoksennella sinne tänne. Heta syttyy aluksi ilakointiin mukaan, mutta pitkillä lenkeillä vauhti hiipuu ja hän jää jolkottelemaan lähelleni.

 

Luonnon helmassa näiden kahden kaveruksen kuvaaminen on usein lähes mahdotonta. Kuvista tulee epätarkkoja tai saan otokseen pelkkiä takapuolia, kun vauhtia on koko ajan niin mahdottomasti.
Tässä on otettu jo enimmät höyryt pois, joten malttoivat olla hetken kuvattavina.

Koko eilisen illan ja viime yön, täällä Jyväskylässä satoi kaatamalla. Niinpä metsässä oli märkää ja lätäköitä tai pieniä lampia siellä täällä. Työillä on tapana jahdata toisiaan. Mennään niin, että puskat vain rytisevät. Takaa-ajajan paikka vaihtuu aina pienen levon jälkeen. Kielet roikkuen heittäännytään pusikoihin ja mättäille, jossa turkkia hangataan voimakkaasti maata vasten.

Eilisellä lenkillä onnistuin estämään Malùa kierimästä kuralätäkössä. Huudahdin niin terävän EI:n, että varmaan puolen kilometrin säteellä olleet toisetkin koirat seisahtuivat paikoilleen. Tänä aamuna en kerinnyt tekemään mitään..... molemmat ryntäilivät edelläni ja ykskaks se oli siinä.  "Ihana" mutainen lätäkkö, johon oli ihan pakko asettautua kieriskelemään.

Heta tyytyi "vilvoittelemaan" suhteellisen siististi, kun taas Malu pyöri täyttä ympyrää sillä seurauksella, ettei turkissa ollut pienintäkään puhdasta paikkaa. Eli tytöt järjestivät itselleen perusteellisen kylvyn heti lenkin jälkeen.

Luonosta voi jo helposti lukea lähestyvän syksyn merkkejä. Mänty on alkanut jo pikkuhiljaa varsitaa neulasiaan. Ilmassa lentelee kaikenlaisia höytyviä. Muutamia keltaisia lehtiä on leijaillut alas puista...

....ja puolukat näyttävät kypsyneen. Voi haikeus ! kuinka kesä tuntuu aina niin lyhyeltä ? Ensi viikolle on luvassa kuitenkin suhteellisen mukavaa säätä ja aurinkoisia päiviä. Niistä on otettava kaikki irti. Taidamme suunnistaa mökille.

Huominen päivä on kuitenkin vielä pyhitetty golfille. Saimme kutsun Vierumällä pelattavaan Volvo Trucks Golf Challengeen. Tuo tietää varhaista ylösnousua, sillä kilpailuun ilmoittautuminen alkaa klo 8 ja lähdöt tapahtuvat klo 10 yhteislähtönä . Toivottavasti arpaonni on ollut suosiollinen, ettei tarvitsisi tarpoa kentän kauimmaiselle teelle.

Kepein askelin kisaamaan kuitenkin lähden. "Jouduin" eilen ostamaan uudet golfkengät, kun unohdin omani kotiin ja huomasin vasta kentällä, etteivät ne olleetkaan autossa. Pro shopeissa on onneksi nyt hyviä tuotteita alennuksella ja sieltähän löytyivät nämäkin popot. Niin ovat mukavat jalkaan. Melkein kuin aamutossuilla menisi. Toivottavasti huomenna ei sada myöskään Lahden seudulla, sillä nämä Streethenkiset Footjoy`n kengät eivät ole sateella paras mahdollinen valinta.

Niin se on taas vanha viikko pulkassa ja uusi jo ovella. Mutta kesästä aion pitää vielä kynsin hampain kiinni. Umpinaisia kenkiä käytän vain golf-kierroksilla. Muuten läpsyttelen sandaaleissa.

                                        -------- mukavaa sunnuntaita, muistakaakin levätä------------


                                                                      TUIRE 

VOITTOISA EILINEN !

Saimme mieheni kanssa kutsun osallistua SKF:n asiakaille ja yhteistyökumppaneille järjestettyyn golfkisaan, joka pidettiin eilen Muuramen golfseurassa.  Aluksi tutustuimme Muuramen teollisuusalueella sijaitsevaan SKF:n tuotantolaitokseen sekä nautimme yhtiön tiloissa tarjotun maittavan aamiaisen.

Kisaajat lähetettiin matkaan vielä glubille järjestetyn tuhdin eväspaketin kanssa, joka kyllä ennen 18. väylää oli nautittu hyvällä ruokahalulla, sillä Muuramen kentän takaysillä otetaan pelaajasta ns. "löysät pois" monien, osin varsin jyrkkien nousujen ansiosta.

Kuten kutsukilpailut hyvin usein, pelattiin tämäkin ns. Piste bogey-kisana. Erikoispalkinnot jaettiin pisimmästä drivesta, niin miehille, kuin naisille sekä lähimmäksi lippua kisa. Myös paras lyöntipelituloksen tehnyt palkittiin. Päivän päätteeksi oli vielä ruokatarjoilu sekä halukkaille mahdollisuus saunomiseen.

Eilen oli minun päiväni, sillä voitin mm. ....

....sen pisimmän avauslyönnin palkinnon. "Pesin" myös miehet, sillä yhdenkään miespelaajan avauslyönti ei yltäny ohitseni. Lyönti mitataan ja merkintä tehdään vain väylälle osuneista avauksista.

Par 3 väylillä järjestetään ne lähimmäksi lippua kisat. Muuramessa se oli eilen väylällä 8.
Ja - JIHAA - voitin myös tämän erikoiskilpailun.

  Molenpien  pystien kyytipojiksi sain palkinnoksi vielä laadukkaita palloja.

Eikä siinä vielä kaikki ! Kilpailuun oli kutsuttu kaikkiaan neljä naista, joista kaksi oli joutunut perumaan osallistumisensa. Naisten sarjassa kisasi siis näin ollen vain kaksi naista. Päädyimme samaan tulokseen, mutta koska minulla on parempi "händäri" - korjasin potin kotiin ;)

Olen pelannut tänä ja kahtena edellisenä kesänä hyvin vähän. Tälle kaudelle kierroksia on alle 10. Olen kuitenkin iloinen siitä, että jotakin hyvää on jäänyt tuonne lihasmuistiin. Avaukset ovat vahvuuteni ja väylälyönnit sekä putitkin uppoavat aika hyvin. Sen sijaan ikuinen ongelmani ja hyvin merkittävässä asemassa oleva lyönti - lyhyt lähestymislyönti - on ehdoton heikkouteni. Jos saisin siihen jotakin tolkkua paranisi pelini taso huomattavasti. Kolme edellistä kierrostani olen ns. kolkutellut omaa tasoitustani, mutta en ole vielä siihen yltänyt. Toivon, että niin vielä tänä kesänä tapahtuisi, sillä hyvät kierrokset sytyttävät halun mennä kentälle uudelleen. Tästä kaikesta innostuneena pyysin poikaani antamaan minulle vinkkejä tämän lyönnin harjoittamiseen ja sovimme jo alustavasti tapaavamme näissä merkeissä torstaina. ( Tatulle siis pitkää pinnaa ja hyvää mielikuvitusta, kuinka saada oppi tässä asiassa paksuun kallooni )

Hyvin järjestetyssä kutsukilpailussa on aina lopuksi arpajaiset. Minut kutsuttiin onnettareksi ja nostin kuusi vai olikohan peräti kahdeksankin tuloskorttia. Yksi näistä nostamistani korteista oli mieheni. Palkintona oli tuo kaunis kylpypyyhe.

Kaiken kukkuraksi nostin myös oman korttini ja sanoin heti, että en ota enää mitään, kun olen jo saanut niin paljon, mutta ajatukseni torpattiin ja arpajaisvoitto työnnettiin kainalooni.

Tuo sarjakuva on ollut kehyksissä ja näytillä kodissamme jo useita vuosia. Golf on Todellakin  haastava peli, eikä siinä koskaa voi tulla valmiiksi. Ei Kukaan. Hyvin, hyvin usein olen kierroksella  kysynyt itseltäni: onko tässä mitään järkeä ?  miksi ihmeessä tulin tänne rämpimään ? mihin ihmeeseen ne hyvät lyöntini nyt katosivat ???? Sitten tapahtuu ihme... Pari onnistunutta lyöntiä loppuun...ja se saa kantamaan seuraavaan kertaan. Ehkä sittenkin...ehkä sittenkin minusta tulee vielä kohtuullisen hyvä golffari. Siis sellainen, joka riittäisi minulle itselleni.

Todellakin, lopulta on aina voittanut itsensä. Jos ei muuta, niin iloinen ja tyytyväinen saa olla siihen, että on liikkumaan lähtenyt ja kävellyt kauniissa ympäristössä, raittiissa ulkoilmassa kymmenisen kilometriä. Ja sitäpaitsi. Golf on hyvin sosiaalinen peli ja loistava tapa viettää aikaa niin perheen, kuin ystävienkin kanssa.

Kannustan kokeilemaan lajia. Kursseja järjestetään kaikissa seuroissa. Jos haluat haasteita, niin lähde mukaan. Varoituksena kuitenkin mainittakoon - Golf on erittäin koukuttavaa !

                                                    ------ swingaavin terveisin -----

                                                                             TUIRE