Otin varaslähdön laskiaiseen. Keitin hernekeittoa ja leivoin pullaa. Hernekeitto on mielestäni maailman yksinkertaisin ruoka valmistaa. Kun on muistanut laittaa edellisenä iltana herneet likoamaan, tulee keitto seuraavana päivänä melkein kuin itsestään. Ja mikä parasta, maku vain paranee lämitettäessä. Edellisestä kerrasta, kun pullaa leivoin on vierähtänyt tovi, joten kyllä vain kotitekoiset pikkupullat ja korvapuustit hyvältä maistuu.... Sen verran oli taito ruosteessa, että mitään varsinaisia komistuksia niistä ei tullut, joten ottamani kuvat päätin sensuroida parempaan talteen.
Pitäähän sitä keittää jotakin mieleistä, myös näille meidän karvanaamoille. Ostin kauppareissulla sekä
possun sydäntä, että possun kieltä. Huuhtelin lihat ensin kylmässä vedessä ja sen jälkeen kattilaan kiehumaan.
Kieleen eli "kielareihin" tutustuimme jo viime viikolla, joten tytöt ymmärsivät kattilassa porisevien lihojen huumaavasta tuoksusta päätellä, mitä on tulossa. Vielä kun keittää moniviljariisiä, kuorii pari porkkanaa ja yhdistää kielarit pataan, niin voin kertoa, ettei viiksien lipomisesta ole loppu tulla.
possun sydäntä, että possun kieltä. Huuhtelin lihat ensin kylmässä vedessä ja sen jälkeen kattilaan kiehumaan.
Heta otti tehtäväkseen toimia apukokkina, eikä poistunut keittiöstä koko aikana. Hänen valvovan katseensa alaisena kypsät lihat jäähdytettiin ja leikattiin sopivan kokoisiksi paloiksi. Malú seurasi toimiamme vähän kauempana, mutta tuli tutkimaan työn edistymistä siinä vaiheessa, kun aloitimme paloittelun.
Jälkiruoaksi ja välipalaksi tekaisin vielä vispipuuron. Ostin vaihteeksi Myllynparas paperipussissa olevia mannasuurimoita. En tiedä johtuiko juuri niistä, mutta puurosta tuli erittäin kuohkeaa ja hyvää. Tarjosimme "perät" myös tytöille ja eipä se näkynyt olevan tuohesta heidänkään suut, mitä vispipuurosta pitämiseen tulee.
Nyt saan ruoanlaitosta pari päivää vapaata, kun on kerralla kokannut vähän isommat satsit. Jää aikaa kirjoittaa vaikka blogeja, virkata, lukea tai....... niin - kukapa tietä mitä sitä keksii.
Vitsit, Sulolle pitää saada kieltä myös! Jospa se vimmattu naaman nuoleminen tarkoittaa että koira rukka on kielen puutteessa?! Ja minä en oo älynnyt ollenkaan. Pitääkö keittää kauan tuota kieltä? Entäs sydäntä?
VastaaPoistaEilen juuri rokan keittoa suunnittelin, mutta sille asteelle jäi vielä. Ihanan näköistä vispipuuroa!
Kokeile ihmeessä. Takaan, että Sulokin tykkää. Keitin ne erikseen ja ehkä noin 45 min. Kokeilin välillä haarukalla. Kuulin, että jos liiaan kauan keittää, niin kieli varsinkin menee kovaksi. Ja kannattaa ostaa nimenomaan possunkieltä. On kuulemma paljon maukkaampi kuin naudan ja pienen kokonsa puolesta helpompi käsitellä. Nämä jää nyt ainakin meidän neitien ruokalistaan pysyvästi.
VastaaPoista