Golf. Tuo ihanan kamala viha-rakkaussuhteesen kietoutunut harrastukseni. Kaksi edellistä kesää on omalta osaltani mennyt erittäin vähin pelikierroksin. Viime kesänä pelasin arvioilta vain noin kymmen kertaa. Tälle kaudelle on jo yhtäpaljon kierroksia koossa, sillä pelasimme Mauritiuksella lähes päivittäin. Nyt eletään niitä aikoja, jolloin olisi ilmoitettava klubille nimeänkö itselleni pelioikeuden vai otanko sen pelilippuina. Käytän pelioikeuden ja pelaan ensi kesänä enemmän ! Tytötkin ( Maikku ja Hetsku) ovat jo niin isoja, että pärjäävät kierroksen ajan keskenään. Siinä tulee käveltyä kymmenisen kilometriä lähes huomaamatta ja varsinkin Muuramessa pelattaessa voidaan puhua todellisesta kuntosuorituksesta isohkojen korkeuserojen vuoksi. Kuntoni tulee kasvamaan kohisten.
Vähäinen pelaaminen näkyi omissa suorituksissa. Täytyy rehellisesti tunnustaan, ettei varsinaisia tähtihetkiä juurikaan pelillisessä mielessä Mauritiuksella ollut. Oman mausteensa keitokseen antoi trooppinen ilmasto. Ikävä kyllä olen päästä hikoilevaa tyyppiä. Siellä siis tuli mentyä sanan varsinaisessa merkityksessä pää märkänä. Kierroksen jälkeen klubilla ojennettiin viileät, sitruunalta tuoksuvat froteeliinat virkistäytymistä varten. Olisin mieluusti ottanut yhden tuollaisen koko pyyhekassin kylmälaukussa kierrokselle mukaani. Jouduin kuitenkin tyytymään Villasta lainaamaani pieneen pyyhkeeseen, joka olikin ahkerassa käytössä. Välillä käytin sitä jopa "hanskana" sillä pään lisäksi hikosivat myös kädet. Eräänä päivänä suoritin melkoisen lyönnin. Olimme viimeisellä väylällä ja olin jo heittänyt pyyhkeet ja hanskatkin kehään. Avauksen jälkeen par 5:llä olin valmistautumassa jatkolyöntiin. Pallo makasi paksuhkossa raffissa, mutta päätin kuitenkin käyttää puu 3:sta. Ja mitä sitten tapahtuikaan.... pallo lensi metrin taaksepäin ja maila noin 10 metriä. Ulvoimme naurusta, josta ei meinannut loppua tulla. Golfia pelattaessa on syytä seisoa aina pelaajaan takana, ettei ole vaarassa saada pallosta päähänsä. Ohjeistin seuralaisiani miettimään tarkkaan missä seisovat jatkossa minun asettuessani lyömään, sillä takananikaan ei ole välttämättä turvassa. Mutta sellainen se lyönti oli, etteivät muut olleet kuulema koskaan vastaavaa nähneet, joten jotakin ainutlaatuista tuli kaikesta huolimatta kentällä tehtyä. Jokatapauksessa pelaaminen hyvässä seurassa oli todella mukavaa ja saihan sitä ainkin nauttia toisten onnistumisista. Ja tottakai - kauniista ympäristöstä.
Harmikseni huomasin, etten ollut ottanut ainuttakaan kuvaa kentästä, jossa eniten pelasimme. Tässä ylläolevassa kuvassa oleva Legend oli lähempänä meitä, mutta siellä oli niin vietävän paljon vettä ja kapeahkoja väyliä, että siirryimme suosiolla Links kentälle. Linksillä oli sekä tilaa, eikä vesiesteitäkään varsinaista riesaa ollut. Legendissä erikoisuutena olivat kentällä asustelevat peurat, joita liikuskeli alueella suurina laumoina. Ne eivät juuri pelaajista piitanneet. Katselivat vain laiskasti muutamien metrien päästä vemmellystämme. Molemmilla kentillä törmäsimme isoihin etanoihin. Yhtenä aamuna yksi näistä veitikoista menä "viipelsi" sekä sarvet, että pylly pystyssä päättäväisesti eteenpäin. Anne sanoi, että toihan menee todella "lujaa". Heti tuli mieleeni Finnairin slogan - illaksi kotiin. Kummallakin kentällä oli siitä hyvät Proshopit, että minäkin löysin pari golfpaitaa itselleni tuliaiseksi. Usein näissä klubeilla olevissa myymälöissä naisten mallistot ovat niin pientä kokoa, että joudun vain ihastellen huokailemaan sievien golf-vaatentankojen vieressä.
Golfin merkeissä tässä nyt edelleen eteenpäin mennään. Matkalaukkujen pyörät ovat tuskin jäähtyneet, kun jo niitä lähdetään vetämään uuteen / vanhaan kohteeseen. Viikon päästä matkustamme Espanjaan tapaamaan poikaamme Tatua, joka on oleskellut siellä vuoden alusta. Ikävä jo kovasti vaivaakin, joten on mukava päästä lapsensa pitkästä aikaa näkemään. Hänellä on siellä samaan aikaan pari kilpailua, joita menemme seuraamaan ja kannustamaan paikanpäälle. Ja tuleehan sitä varmasti käytyä itsekin jokunen kierros heittämässä.
Ja mikä on mukavaa, niin se, että tiedämme mihin olemme majoittumassa. Ystävämme ostivat Benalmadena Costasta viime syksynä upean talon joka on nyt käytössämme vierailumme ajan. Taidammekin olla ensimmäisiä perheen ulkopuolisia vierailijoita tuossa ihanassa Villa Avalonissa.
Mikäli saan Annelta ja Jarilta luvan, niin voin tässä blogissani joskus myöhemmin esitellä siitä kuviakin.
Yksi juttu tässä vähän mietityttää..... Malù on vasta muutamia päivä sitten antanut täysin anteeksi sen, että olimme poissa kaksiviikkoa ja hän joutui toimimaan lapsenlikkana Hetalle koirahoitolassa. En ole uskaltanut vielä ääneen lausua, että iskä ja äippä on taas kohta lähdössä piiiiitttkälle "kauppa-reissulle" ja tulee kyllä hakemaan sitten....Yritän käyttää lieventävänä asianhaarana sitä, että menenmme Tatua ja Roosaa katsomaan. Saapa nähdä tepsiikö tämä.
Tatun kotisivuilla on hänestä hyviä valokuvia, joita on ilmiselvästi ottanut Geggo-Tourilla mukana kiertelevä ammattivalokuvaaja. Pistin kaiken osaamiseni peliin ja yritin siirtää niistä yhden tähän blogiini mukaan. No. Kuvankaappaus onnistui, mutta valitettavasti en saanut sitä suurennettua, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvia on nähtävissä osoitteessa www.tatutoivo.com / galleria.
Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta teille kaikille.
Golfin merkeissä tässä nyt edelleen eteenpäin mennään. Matkalaukkujen pyörät ovat tuskin jäähtyneet, kun jo niitä lähdetään vetämään uuteen / vanhaan kohteeseen. Viikon päästä matkustamme Espanjaan tapaamaan poikaamme Tatua, joka on oleskellut siellä vuoden alusta. Ikävä jo kovasti vaivaakin, joten on mukava päästä lapsensa pitkästä aikaa näkemään. Hänellä on siellä samaan aikaan pari kilpailua, joita menemme seuraamaan ja kannustamaan paikanpäälle. Ja tuleehan sitä varmasti käytyä itsekin jokunen kierros heittämässä.
Ja mikä on mukavaa, niin se, että tiedämme mihin olemme majoittumassa. Ystävämme ostivat Benalmadena Costasta viime syksynä upean talon joka on nyt käytössämme vierailumme ajan. Taidammekin olla ensimmäisiä perheen ulkopuolisia vierailijoita tuossa ihanassa Villa Avalonissa.
Mikäli saan Annelta ja Jarilta luvan, niin voin tässä blogissani joskus myöhemmin esitellä siitä kuviakin.
Yksi juttu tässä vähän mietityttää..... Malù on vasta muutamia päivä sitten antanut täysin anteeksi sen, että olimme poissa kaksiviikkoa ja hän joutui toimimaan lapsenlikkana Hetalle koirahoitolassa. En ole uskaltanut vielä ääneen lausua, että iskä ja äippä on taas kohta lähdössä piiiiitttkälle "kauppa-reissulle" ja tulee kyllä hakemaan sitten....Yritän käyttää lieventävänä asianhaarana sitä, että menenmme Tatua ja Roosaa katsomaan. Saapa nähdä tepsiikö tämä.
Tatun kotisivuilla on hänestä hyviä valokuvia, joita on ilmiselvästi ottanut Geggo-Tourilla mukana kiertelevä ammattivalokuvaaja. Pistin kaiken osaamiseni peliin ja yritin siirtää niistä yhden tähän blogiini mukaan. No. Kuvankaappaus onnistui, mutta valitettavasti en saanut sitä suurennettua, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvia on nähtävissä osoitteessa www.tatutoivo.com / galleria.
Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonvaihdetta teille kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti