Välillä minulla karkaa ns. mopo käsistä. Mielikuvitus laukkaa ja maalailen kauhukuvia oikein isolla
pensselillä. Viimeisimmän kokemuksen tästä aiheutti tämä meidän Heta alias Tilli tihrustavine silmineen.
Kun lauantaina palasin ruokaostoksilta ja muilta asioilta, niin tervetuloseremonioiden jälkeen kiinnitin huomioni Hetan silmiin. Ajattelin silloin, että eivät ole tytöt malttaneet nukkua poissa ollessani ja että heitä väsyttää. Miehenikin kotiutui tuota pikaa ja lounaan jälkeen vetäydyimme kaikki neljä pienille päiväunille. Herättyämme mieheni lähti tyttöjen kanssa lenkille ja minä jäin keittelemään kahvia ja valmistamaan kahvileiväksi piirakkaa.
Odottelimme piirakan paistumista ja hörpimme kahvia. Malù keikkui pöydän lähettyvillä kerjuulla ja aloimme ihmettelemään missä Heta luuraa. Yleensä kun ovat yhdessä näillä asioilla. Tyttö istuu nurkassa silmät kiinni ja näyttää surkealta. Kutsuttuamme häntä nousee jalkeille, mutta siristelee silmiään eikä jaksa / voi / halua pitää niitä auki. Tutkimme silmät, mutta emme näe mitään syytä miksi näin on. Soitan päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja kerron oireet. Meitä kehotetaan tulemaan vastaanotolle ja ei siis muuta, kuin pakkaudutaan autoon koko sakki. Vastaanotossa annan esitiedot Hetasta ja mieheni jää häntä rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan. Jo siinä vaiheessa silmät ovat kuin lautaset ja neiti ei edes räpäytä silmiään, saatikka tihrustele millään tavoin. Kun palaan heidän luokseen sanoo mieheni löytäneensä kaulalta isohkon patin. Patti sijaitsee heti leukaluun alapuolella ja on hyvin tunnusteltavissa.
Lääkärille kerron käyntimme syyn ja kerron myös juuri äsken tehdystä havainnostamme. Silmät tutkitaan tippojen avulla, jotka näyttäisivät sarveiskalvolla olevat haavat tai roskat. Mitään ei ole. Silmät eivät juurikaan punota tai vuoda. Kyhmyn lääkäri arvelee olevan imusolmuke ja toteaa ohimennen sen olevan pahassa paikassa, jos pitäisi leikata... kotiudumme 14 vrk. antibioottisilmätipat kainalossa sekä ohjeella seurata patin tilaa.
Kun sunnuntai aamu koittaa olen nukkunut huonosti ja avaan tablettini ja istahdan googlettamaan.
Ja haa ! Sieltähän löytyy viestiketjuja, joissa imusolmukesyöpä on vienyt virkeät koirat muutamassa viikossa. Perun sovitut menoni ja jään hoitamaan potilasta. Potilas ottaa kaiken vastaan ja on, jos mahdollista vieläkin surkeamman näköinen. Kulkee perässäni ja heittäytyy kupeeseeni aina kun pysähdyn. Näin mennään iltaan asti ja vielä viimeisenä ennen nukahtamista kääntää silmät ummessa olevaa päätään emoa kohti ! Siinä vaiheessa on jo varattu netistä aika omalle lääkärille tälle päivälle.
Kalle Varesmaa tutkii Hetan perusteellisesti. Nyt katsotaan suuhun. Tutkitaan ikenet ja hampaat. Mennään syvemmälle kurkkuun asti ja bingo. Sieltä löytyy takahampaiden takaa pieni raapu. Lääkäri kysäisee onko tämä keppien syöjä. On todellakin. Välillä meillä on ollut halkokin sängyssä, kun sai sen salakuljetettua takkapuiden joukosta juuri vaihdetuille lakanoille. Muistan samalla, että lauantaina päästin aamulenkillä tytöt irti ja heittelin keppejä, joita molemmat naiset jyrsivät oikein antaumuksella. Silmistäkin otetaan testi, joka kertoo Hetalla olevan lievää kuivasilmäisyyttä, joka yhdessä kipakan pakkasen kanssa on todennäköisesti aiheuttanut silmien siristelyn.
Niinpä sitten onnellisesti kävi, että Heta "pelastui" lähes varmalta kuolemalta takaisin elävien kirjoihin :) Silmät ovat olleet lääkärissä käynnin jälkeen normaalisti auki ja tilanne on rauhoittunut. Malùn piti kyllä "sisko" tarkkaan haistella, kun jäi tällä kertaa taloa vahtimaan ja mietti varmaan tympääntyneenä miksei hän päässyt mukaan.
Sanotaan, että katso koiraasi, niin tiedät mitä sinulle kuuluu. Jäinkin miettimään sitä eilistä. Kuinkahan se lopulta oli. Kumpi hoiti ja kumpi oli "potilas" minä vaiko Heta !
Jotain kuitenkin sain aikaan eilenkin. Olen intoutunut askartelemaan. Tästä uudesta luovuus pläjäyksestä olen nyt kovasti tohkeissani. Mukavaa on näperrellä kaikenlaista.
Mukavia pakkaspäiviä. Luonto on nyt niiiin kaunis. Ja pitäkäähän moponne kurissa !
------ Tuire ------
pensselillä. Viimeisimmän kokemuksen tästä aiheutti tämä meidän Heta alias Tilli tihrustavine silmineen.
Kun lauantaina palasin ruokaostoksilta ja muilta asioilta, niin tervetuloseremonioiden jälkeen kiinnitin huomioni Hetan silmiin. Ajattelin silloin, että eivät ole tytöt malttaneet nukkua poissa ollessani ja että heitä väsyttää. Miehenikin kotiutui tuota pikaa ja lounaan jälkeen vetäydyimme kaikki neljä pienille päiväunille. Herättyämme mieheni lähti tyttöjen kanssa lenkille ja minä jäin keittelemään kahvia ja valmistamaan kahvileiväksi piirakkaa.
Odottelimme piirakan paistumista ja hörpimme kahvia. Malù keikkui pöydän lähettyvillä kerjuulla ja aloimme ihmettelemään missä Heta luuraa. Yleensä kun ovat yhdessä näillä asioilla. Tyttö istuu nurkassa silmät kiinni ja näyttää surkealta. Kutsuttuamme häntä nousee jalkeille, mutta siristelee silmiään eikä jaksa / voi / halua pitää niitä auki. Tutkimme silmät, mutta emme näe mitään syytä miksi näin on. Soitan päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja kerron oireet. Meitä kehotetaan tulemaan vastaanotolle ja ei siis muuta, kuin pakkaudutaan autoon koko sakki. Vastaanotossa annan esitiedot Hetasta ja mieheni jää häntä rapsuttelemaan ja rauhoittelemaan. Jo siinä vaiheessa silmät ovat kuin lautaset ja neiti ei edes räpäytä silmiään, saatikka tihrustele millään tavoin. Kun palaan heidän luokseen sanoo mieheni löytäneensä kaulalta isohkon patin. Patti sijaitsee heti leukaluun alapuolella ja on hyvin tunnusteltavissa.
Lääkärille kerron käyntimme syyn ja kerron myös juuri äsken tehdystä havainnostamme. Silmät tutkitaan tippojen avulla, jotka näyttäisivät sarveiskalvolla olevat haavat tai roskat. Mitään ei ole. Silmät eivät juurikaan punota tai vuoda. Kyhmyn lääkäri arvelee olevan imusolmuke ja toteaa ohimennen sen olevan pahassa paikassa, jos pitäisi leikata... kotiudumme 14 vrk. antibioottisilmätipat kainalossa sekä ohjeella seurata patin tilaa.
Kun sunnuntai aamu koittaa olen nukkunut huonosti ja avaan tablettini ja istahdan googlettamaan.
Ja haa ! Sieltähän löytyy viestiketjuja, joissa imusolmukesyöpä on vienyt virkeät koirat muutamassa viikossa. Perun sovitut menoni ja jään hoitamaan potilasta. Potilas ottaa kaiken vastaan ja on, jos mahdollista vieläkin surkeamman näköinen. Kulkee perässäni ja heittäytyy kupeeseeni aina kun pysähdyn. Näin mennään iltaan asti ja vielä viimeisenä ennen nukahtamista kääntää silmät ummessa olevaa päätään emoa kohti ! Siinä vaiheessa on jo varattu netistä aika omalle lääkärille tälle päivälle.
Kalle Varesmaa tutkii Hetan perusteellisesti. Nyt katsotaan suuhun. Tutkitaan ikenet ja hampaat. Mennään syvemmälle kurkkuun asti ja bingo. Sieltä löytyy takahampaiden takaa pieni raapu. Lääkäri kysäisee onko tämä keppien syöjä. On todellakin. Välillä meillä on ollut halkokin sängyssä, kun sai sen salakuljetettua takkapuiden joukosta juuri vaihdetuille lakanoille. Muistan samalla, että lauantaina päästin aamulenkillä tytöt irti ja heittelin keppejä, joita molemmat naiset jyrsivät oikein antaumuksella. Silmistäkin otetaan testi, joka kertoo Hetalla olevan lievää kuivasilmäisyyttä, joka yhdessä kipakan pakkasen kanssa on todennäköisesti aiheuttanut silmien siristelyn.
Niinpä sitten onnellisesti kävi, että Heta "pelastui" lähes varmalta kuolemalta takaisin elävien kirjoihin :) Silmät ovat olleet lääkärissä käynnin jälkeen normaalisti auki ja tilanne on rauhoittunut. Malùn piti kyllä "sisko" tarkkaan haistella, kun jäi tällä kertaa taloa vahtimaan ja mietti varmaan tympääntyneenä miksei hän päässyt mukaan.
Sanotaan, että katso koiraasi, niin tiedät mitä sinulle kuuluu. Jäinkin miettimään sitä eilistä. Kuinkahan se lopulta oli. Kumpi hoiti ja kumpi oli "potilas" minä vaiko Heta !
Jotain kuitenkin sain aikaan eilenkin. Olen intoutunut askartelemaan. Tästä uudesta luovuus pläjäyksestä olen nyt kovasti tohkeissani. Mukavaa on näperrellä kaikenlaista.
Mukavia pakkaspäiviä. Luonto on nyt niiiin kaunis. Ja pitäkäähän moponne kurissa !
------ Tuire ------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti